Kurkistuksia

Mä kävin toukokuun lopun kävelyllä kurkkimassa puroon. Tässä mä kurkistan, tekis mieli hypätä.

Tässäkin mä kurkistan puroon, tää on mun vakituinen juomapiste.

Meidän purossa uiskentelee purotaimenia. Meniköhän tuolla yksi?

Tässä mä otin hörpyt.

Ja sit mä pääsin juoksemaan irti. Se on kaikista kivointa. Pois alta!!!!

Kirmailua

Tässä mä kirmailen irti. Ihanaa. Olis taas kesä.

 

 

Mä rakastan kiipeilyä. Poukin kiville tähystämään. Tässäkin tähystelen. Ja tänä aamuna kiipesin lumessa korkealle mäentöppyrälle ja vielä kiven päälle. Hyvin siitä näku oliko muita koiria kävelyllä. Ei ollut ketään niin aikaisin.

Synttäripoika 2 v

Katos vaan, emäntä on hirveästi jäljessä mun kuvien postittelussa. Mutta nyt se päätti tehdä poikkeuksen - nää on otettu tänään. Mulla on synttärit. Mä oon nyt 2-vuotias.

Vähänkö tylsät nää mun synttärit. Aamulla oli niin kylmä, että ei voitu paljon lenkkeillä. Viiden korvillakin oli niin kylmä, ettei voitu olla kauan pihalla.

Lahjaks mä sain vaan yhden kämäsen kanatikun. Höh. Ei ollu ees kakkua.

Kohta mä sentään pääsen syliin makoilemaan ja sit illalla saan pedata sänkyä vähän enemmän kuin yleensä.

Mä muuten petasin innoissani yks perjantaiaamu, emäntä kuuli kummaa ääntä ja alkoi huudella mua. Mä olen kiltti poika ja yritin mennä sen luo, kun kerran pyydettiin, mutta sit kävi vähän hassusti.

Emäntä tuli katsomaan mitä mä touhuan ja mä olin eksynyt pussilakanan sisälle. Olin sit yrittänyt hypätä lattialle, mutta peitto oli sen verran jumissa sängyllä, että olin roikkumassa pussilakanan sisällä sängyn ja lattian välillä. Emäntä nosti mytyn sängylle ja kaivoi mut ulos. Muina miehinä juoksin olkkariin.

Kesämuistoja

Tää on mun viime kesän eka uintireissu 19. toukokuuta. Tässä mä oon vesitauolla, kun oli hirmuisen kuuma päivä.

Ensin poimittiin noita sieniä, joita mä en saanut haistella. Valkovuokkoja mä sain nuuskutella.

Sit me päästiin järvelle asti ja mua vähän jänskätti. Pysyiskö muka pinnalla. Nenänpäästä näki, että teki mieli kokeilla.

Sit mä uskalsin.

Ja sit perään hiekkapesu. Tää on parasta.

Onnellista uutta vuotta!

Onnellista uutta vuotta! Mä olen onnekas erityisesti siksi, että en pelkää yhtään paukkuja. Ihan sama miten paljon uutena vuotena räiskytellään, niin mä vaan köllöttelen sisällä tyytyväisenä. Emännän eka tipsu Pete alkoi pelätä raketteja ja ukkosta vasta pikkuisen vanhempana, kun sattui olemaan ulkona ukkosen alkuaikaan ja sitten myös ilotulitusraketteja katselemassa. Sen jälkeen uudet vuodet vietettiin saunan lauteilla istuen. Mitä korkeammalla sen parempi. Toka tipsu Eppu puolestaan pelkäsi ihan pennusta alkaen ja saattoi välillä pissiä lattialle, kun oikein jysähteli. Mutta mä olen viilipytty. Mä käyn ulkona aikaisin ennen ilotulituksia ja sitten vasta myöhään paukuttelun jälkeen. Silloinkin saattaa paukkua vähän, mutta en välitä siitä ollenkaan. Mutta joku mokoma oli jättänyt pari roskapussia parkkipaikalle. Niille mä murisin viime yönä ja tänä aamunakin.

 

  

Mä rakastan mun banaanilaatikkoa. Revin sen mikä mulla oli pentuna, mutta mä olin niin ihastunut siihen, että mulle oli pakko laittaa uusi. Emännän mielestä tää ei sovi sisustukseen, joten nätimpi on hakusessa. Mutta siihen asti mä otan päivätorkkuja laatikossani.