Torkkuu, ei torku

torkkuu

ei torku

torkkuu

ei torku

Munakennovaras

Tää keittiön sohvannurkka on yksi mun lempparipaikoista. Tästä näkee ulos. Mä vahdin, ettei muut koirat tuu lähelle ja haukun niille. Emäntä ei tykkää siitä ollenkaan. Yleensä mä pinoan tyynyt kasaksi ja heittäydyn niiden päälle makaamaan niin kuin näissä kuvissakin. 

Mulla kävi myös säkä. Pöydällä oli munakennoja. Mä RAKASTAN munakennoja. Revin ne kappaleiksi. Nämä mä otin ihan omin luvin pöydältä. Mutta mulle ne oli kyllä tarkoitettukin.

Puistossa

Näissä kuvissa mä kirmaan puistossa. Oon muuten irti.

Mut saa kyllä tulemaan luo, jos on tarpeeksi hyviä nameja tarjolla. Jos on huonoja niin mä harkitsen pariin kertaan.

Tässä mä kiipesin yllättäen kurkkimaan penkille.

Sit mut houkuteltiin tekemään sama nameilla. Oli ihan hyviä nameja.

Ja sit loppumatkasta nuuskittiin taas kukkia.

Kevätkävelyllä

Pitääpäs laittaa emäntä postittelemaan useammin, jotta päästään kesäkuviin ennen ens talvea. Nää on otettu 9. toukokuuta, kun käytiin katsastamassa sinivuokkoja.

Nää ei muuten oo sinivuokkoja.

Mutta kyllähän mä nyt osaan poseerata minkä tahansa kukkien kanssa.

Me tipsut ollaan kuulemma vahdittu luostareiden muureilla Himalajalla. Mun veri vetää kaikille kiville ja lumikasoille tähystämään.

No jaa, ei tää vanha kiviaita nyt ihan vuoristoluostarin muurille näytä.

Haa, sinivuokkoja.

Ja tota näsiää ei saa maistaa, kun se on myrkyllinen.

Täällä me käveltiin.

Ja vihdoin päästiin lähemmäs järveä.

Ja mä pääsin juomaan. Hirveen iso vesikuppi.