Hurja vahtikoira

Mä vahdin.

Ja vahdin.

Ja vahdin.

Toi orava ei saa tulla yhtään lähemmäs. Makkarat grillissä on mun.

Nakkitanssi

Mikä tolla hoitotädillä on kädessään?

No näytä nyt.

 

 Hitsi, se on nakki. Millä mä saan sen?

Vedän tällaisen Sulo-tanssin, eiköhän tällä irtoa.

 

Siis onko nyt kevät vai talvi?

Täällä ei oo yhtään lunta ja lehdessä luki vasta vähän aikaa sitten, että jossain kukkii valkovuokot. Eilen tapaninpäivänä rutsi poimi pajunkissoja.

Tänään kauppareissulla mä näytin ihan samalle kuin tässä kuvassa. Maakin näytti samalle. Ja satoi. Maha oli mustana kurasta.

Kuvat on kylläkin toukokuulta, mutta vois olla vaikka jouluaatolta.

Petaripoika

Hirveen pitkän tauon toi emäntä piti. Mun mielestä musta vois postitella enemmän näitä kuvia, kun oon niin ihana. Tiedättekös mikä on mun lempikotityöni? Ei. Mä en tiskaa. Enkä pyykkää. Enkä pese ikkunoita. Enkä aio ikinä hakata mattojakaan. Imurista mä en hirveästi tykkää, siirryn tyylikkäästi alta, kun se tulee kohti.

Mä rakastan petaamista. Ihanaa. Puhtaat lakanat on ihan parasta mitä mä tiedän. Meillä on vähän kinaa emännän kanssa siitä mikä on nättiä. Se laittaa kaiken silleen tasaisesti. Mun mielestä se on tylsän näköistä. Siksi mä hiivin salaa petaamaan kaikki peitot aina nätimmiksi kasoiksi. Tyynyt viskon lattialle ja peitot kerään myttyyn. Mukavampia koloja nukkua ja kivan näköistä.

Mä en ymmärrä miksi emäntä ei päästä mua makuuhuoneeseen paitsi öisin. Sit kun mennään nukkumaan, mä kaivelen vähän omaa koloa peiton kulmaan. En mä siinä kyllä nuku. Lössähdän sänkyyn emännän selkää vasten. Jos emäntä kehtaa kääntyä toiselle kyljelleen, mun pitää nousta ylös ja marssia taas selkäpuolelle nukkumaan.

Mä saan päivällä pedata vaan mun omaa peittoa. Käyhän sekin.

Torkkuu, ei torku

torkkuu

ei torku

torkkuu

ei torku

Munakennovaras

Tää keittiön sohvannurkka on yksi mun lempparipaikoista. Tästä näkee ulos. Mä vahdin, ettei muut koirat tuu lähelle ja haukun niille. Emäntä ei tykkää siitä ollenkaan. Yleensä mä pinoan tyynyt kasaksi ja heittäydyn niiden päälle makaamaan niin kuin näissä kuvissakin. 

Mulla kävi myös säkä. Pöydällä oli munakennoja. Mä RAKASTAN munakennoja. Revin ne kappaleiksi. Nämä mä otin ihan omin luvin pöydältä. Mutta mulle ne oli kyllä tarkoitettukin.

Puistossa

Näissä kuvissa mä kirmaan puistossa. Oon muuten irti.

Mut saa kyllä tulemaan luo, jos on tarpeeksi hyviä nameja tarjolla. Jos on huonoja niin mä harkitsen pariin kertaan.

Tässä mä kiipesin yllättäen kurkkimaan penkille.

Sit mut houkuteltiin tekemään sama nameilla. Oli ihan hyviä nameja.

Ja sit loppumatkasta nuuskittiin taas kukkia.

Kevätkävelyllä

Pitääpäs laittaa emäntä postittelemaan useammin, jotta päästään kesäkuviin ennen ens talvea. Nää on otettu 9. toukokuuta, kun käytiin katsastamassa sinivuokkoja.

Nää ei muuten oo sinivuokkoja.

Mutta kyllähän mä nyt osaan poseerata minkä tahansa kukkien kanssa.

Me tipsut ollaan kuulemma vahdittu luostareiden muureilla Himalajalla. Mun veri vetää kaikille kiville ja lumikasoille tähystämään.

No jaa, ei tää vanha kiviaita nyt ihan vuoristoluostarin muurille näytä.

Haa, sinivuokkoja.

Ja tota näsiää ei saa maistaa, kun se on myrkyllinen.

Täällä me käveltiin.

Ja vihdoin päästiin lähemmäs järveä.

Ja mä pääsin juomaan. Hirveen iso vesikuppi.

Aamuruohikossa

Mä olen oppinut ruopimaan. Jotain kuukausi sitten ruovin metsässä ekan kerran. En oikein hanskaa sitä hommaa vielä, menee kintut sekaisin.

Nää ruohikot ei oikein vielä vihertäneet kuukausi sitten. Tällöin oli vasta sinivuokot kukassa.