Partsilla

Yleensä käyn partsilla vainoamassa kukkia. Oon onnistunut syömään sieltä tomaatin, pelargonian ja leijonankidan. Nami. Sitten emäntä meni ostamaan koirakarkotetta. Se maistuu hirveälle. Kokeilin ja ajattelin, että en taida kokeilla enää. Saa nyt nähdä.

Tässä mä kuitenkin vaan makailen, kun mulla on tällainen peti siellä.

 Väsyttää, silmät menee väkisin kiinni.

Ihan pihalla

Toi emäntä siis. Se ei tajunnut miten nopsa mä olen ja kipaisin pakoon ennen kuin kamera räpsähti.

No annoin mä sit kuvatakin itseäni. Tässä oli niin hyvä haju, että en malttanut pötkiä pakoon.

Ja sit tää ratamo oli niin hyvää, että oli pakko pysähtyä pureksimaan.

Sit mä mietin mihin menis seuraavaksi.

Tuolla näyttää mielenkiintoiselle.

Tyynyperuna

Paitsi että mä olen sohvaperuna, mä olen myös tyynyperuna. Haluan nukkua niin korkealla kuin mahdollista. Tässä tyynykasan päällä oli just mulle sopiva paikka.

Ja sit emäntä vielä siivoili ja laittoi sohvan kulmalle tällaisen maton. Sen mutkassa vetelin sikeätä selälläni.

Sohvaperuna osa 2

Mä oon nähnyt, että ihmiset nukkuu tyyny pään alla. Oon itsekin kokeillut monta kertaa. Parhaat tyynyt on sohvalla. Mulle ei kelpaa oikein muut kuin nää Designers Guildin silkkityynyt.

Sohvaperuna

Mä oon sohvaperuna. Mä makaan ja syön sohvalla. Katselisin telkkuakin, mutta sieltä ei tuu mitään tipsuohjelmia. Emäntä näyttää mulle välillä Koirakuiskaajaa, mutta mähän olen niin kiltti, että mua ei tarvii yhtään kouluttaa. Emäntä on ehkä eri mieltä.

Mutta nyt mua ei yhtään huvita leikkiä. Tää lelu on kyllä uusi, mutta nyt ei jaksa.

Ei vois vähempää kiinnostaa. Tässä on paljon mukavampi olla.

No joo. Kyllä mä huomasin, että se lelu putosi lattialle.

Mutta en tosiaankaan hyppää tonne lattialle sitä noukkimaan.

Ja toi kuvaaminenkin vois taas vaihteeksi loppua. Mä laitan nätin nenäni tänne tassun taakse piiloon.

Onpas vitsikästä näpätä kuvia siltä puolelta. Häivy.

Kävelyreissulla

Mun oli pakko jättää possunkorva ja sohva hetkeksi ja lähteä vähän kävelylle. Mä näytän yleensä heti pihalle päästyäni millä tuulella oon. 

Mun toinen ulkoilutyyli on "villipeto syö kaiken mitä suuhun osuu". Noukin ovelta lähtien kaiken suuhuni. Kaikki käy. Kukat, risut, heinät, maahan heitetyt nenäliinat, tupakantumpit ja muu roina. Eilen löysin munakennonkin. Niitä mä rakastan. Oon syönyt pari kotonakin, kun löysin kierrätyskätkön.

Se toinen ulkoilutyyli on "utelias pentu poukkii minne sattuu". Sillä tuulella mä olin tässä. Ensin näyttelin kilttiä.

Sit mä koitinkin jo kiivetä puuhun. Ai en oo kissa vai? Googlaa emäntä netistä - siellä sanotaan, että tipsut on kissamaisia koiria.

Me tipsut rakastetaan kiipeilyä, mitä korkeammalle pääsee, sitä parempi. Tässä mä olen kivellä. Juoksin sinne salakavalasti sekunnissa. Se oli ihan äkkijyrkkä, vaikka kuvassa siltä ei näytäkään. Jouduin tulemaan varovasti alas.

Possunkorva osa 2

Tätä korvaa jäi vielä säästöön. Ajattelin syödä sen sohvalla. En kuulemma saisi syödä näiden tyynyjen päällä. Höpöhöpö. Tässähän on paras paikka.

Possunkorva

Tää on mun eka possunkorva. Mä maistelin sitä vähän ja sit mä piilotin sen mun banaanilaatikkoon. Mutta sit mä pelkäsin, että emäntä löytää sen ja syö. Siksi mä etsin sille uuden piilon ja kaivoin sen sohvatyynyjen alle. Mutta en mä sitten kauaa antanut sen olla siellä, koska se oli aika hyvää. Söisin toisenkin.

Kukkia

Mä syön voikukkia. Nuppuja, kukkia ja niitä hahtuviakin. Tosi hyvää. Nää ei nyt kuitenkaan olleet voikukkia. En syönyt, haistelin vaan.

Ja sit makoilinkin taas nurtsilla.

Kopissa

Vähän on iso tää koppi mulle.