Hinnalla millä hyvänsä

Jos mua huvittaa mennä haistelemaan ja lannoittamaan puita, niin mähän menen. Ihan sama mitä siinä edessä on. Tän puun edessä nyt sattui olemaan kivi.

Mutta mä olen kova poika kiipeilemään.

No niin, tästä ylettyy haistelemaan aikas korkealta.

Ja sitten vedetään tää mun paras poseeraus.

Tää tolppakin pitää katsastaa, vaikka tässä on kauhean iso lätäkkö.

Ei estä mua, vettä ei oo edes polviin.

Kai mun pitää merkata tää lätäkkökin.

Minne sit kiivetään?

Emäntä kielsi menemästä ruusupuskaan.

Hyi olkoon

Seitsemäs lokakuuta satoi taas. Mentiin aamukävelylle ihan uutta reittiä.

 

KAUHEETA!!!!! MIKÄ TOI ON?????

 

En tuu, et voi pakottaa.

En mee haistamaan. En muuten mene. Kato nyt minkä värinenkin se on.

En usko, ettei tarvi pelätä. Viiksikarvat tutisee.

Jos mä ihan nopeesti sitten.

Okei, nyt on nähty. En tykännyt.

Supukoitten metsästystä

Mut vietiin taas sienestämään. Sienet ei maistu hyvälle, mutta kyllä mä metsässä tykkään vipeltää.

Aika märkää oli, poluillakin oli vesiputouksia.

Ja järviä. Noi toimii kyllä vesikuppeinakin mulle. Ihan hyvää vettä, vähän maistuu mullalle.

Mä olen hyvä työnjohtaja. Kiipesin kivelle ja annoin ohjeita.

Kattokaa sieniä. No tuolla noin! Ai toi ei kelpaa syötäväksi.

Ja jotain sammalta vai onks toi jäkälää vai mitä se on?

Täytyy pistää makuulle, on niin hidasta toi poimiminen ja tää pomottaminen on raskasta.

No tuolla on niitä suppiloita. Hakekaa.

Joko saa lähteä, eiks noi jo riitä? Ai ei vai?

No joo, tuossa olis vielä pari.

Syyskuinen aamukävely

Nää kuvat on syyskuun 16. päivältä. Taas me oltiin aamukävelyllä. Se taisi olla ainut aamu koko syksynä, kun oli aurinkoista. Emäntä kuvasi puita ja mä haistelin. Huomaatteko miten hienosti saan rullattua kieleni.

Näitä vaahteroita mä lannoitin hiukan. Näin yhden koirakaverinikin. Haisteltiin vähän. Se on muutaman kuukauden mua vanhempi, mutta paljon isompi.

Mun lempiluu

Tää luu on kiva. En voi nukkuakaan, kun pelkään, että emäntä syö tän, jos mä nukahdan.

Et sit ota tätä luuta multa, kun mä nukun. Puren sormeen, jos otat.

No enkä pure, oon liian kiltti semmoiseen. Multa saa viedä ruoatkin suusta, enkä suutu yhtään.

Mitä tänään tulee telkkarista?

Mä katselen telkkaria, kun sieltä tulee koiraohjelmia. Ne haukkuu mulle ja mä vastaan. Yleensä seison telkkaritasoa vasten ja katselen melkein nenä kiinni ruudussa.

Mikähän leffa tää on? Onkohan tää hyvä?

Hei emäntä, onko tässä koiria? Ai tää on Kaunotar ja Kulkuri.

Aamulenkillä

Elokuun 26. päivä oli vielä melkein kesäistä. Me käytiin pitkällä aamulenkillä. Emäntä valokuvasi ja mä yritin pakoilla kameraa. Sit se kuvasikin näitä kukkia ja maisemia.

Sai se emäntä mustakin yhden kuvan. Oon vähän totinen, ei huvittanut hymyillä.

Me törmättiin metsässä puolivuotiaaseen mopsityttöön. Se ihastui muhun heti. Se työnsi kielensä mun kurkkuun ja nuoli mun kitarisat puhtaiksi. Mä pidin suutani auki. En mä raaskinut purra sen kieltä, kun se oli niin kiva tyttö. Sit me nuoltiin toistemme kieliä. Kova pussailemaan se tyttö. Seisoi mun päällänikin ja nuoli mun nassua. No siinä meni melkein 2 tuntia. Me nuoltiin ja emännät jutteli. Kotona mä kävin ylikierroksilla hetken ja sit simahdin ihan kokonaan.